Australiassa herännyt kiinnostus kalojen ekologiaan johdatti maisteriopiskelija Satu Holmlundin tutkimaan yhtä itselleen merkityksellisimmistä merialueista – Itämerta. Tutkimuksessaan hän selvittää miten kalojen ravinnonkäyttö ja kalayhteisöjen rakenne vaihtelevat Itämeren eri osissa, sekä miten ympäristötekijät vaikuttavat näihin eroihin. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä Itämeren ekologisesta tilasta ja tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää meren suojelussa.
Satu Holmlund, kuvaaja: Henrik von Martens
Ympäristötieteiden kandidaatti ja ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriopiskelija Satu Holmlund haluaa pro gradu -tutkielmassaan selvittää miten kalojen ravinnonkäyttö ja kalayhteisöjen rakenne vaihtelevat Tvärminnen, Helsingin ja Loviisan välillä sekä miten rehevöityminen, suolapitoisuus ja muut ympäristötekijät näkyvät Itämeren kalalajeissa. Samalla hän pyrkii erottamaan luonnollisista ympäristöeroista ne muutokset, jotka ovat ihmisen toiminnan seurausta.
Kiinnostus tutkimusaiheeseen sai alkunsa Holmlundin Australiassa viettämän vaihto-opiskeluvuoden aikana. Sukellukset paikallisilla riutoilla, osallistuminen kalakartoituksiin ja akvaattisten eläinten fysiologian opinnot herättivät kiinnostuksen kalojen ekologiaan ja niiden tutkimiseen. Silloin Holmlundille syntyi ajatus tarkastella samoja ilmiöitä omassa lähimeressä.
– Itämeri on ollut minulle aina todella tärkeä, ja oli alusta asti selvää, että haluan tehdä maisterintutkielmani nimenomaan Itämerestä. Ajatus tutkia sitä kalojen kautta syntyi hieman myöhemmin, mutta tuntui nopeasti luontevalta näkökulmalta, kertoo Holmlund.
Tutkimusalueiden välillä on selkeitä ympäristöeroja. Tvärminnessä veden suolapitoisuus on suurempi, minkä vuoksi siellä tavataan enemmän mereisiä lajeja, kun taas Loviisan suunnalla odotetaan esiintyvän enemmän makean veden lajeja. Lisäksi alueiden läheisyydessä sijaitsee erikokoisia kaupunkeja, mikä näkyy myös mereen päätyvän ravinnekuormituksen määrässä. Jokaisella tutkimusalueella voidaan vertailla myös suojaisia sisäsaariston alueita avoimempaan ulkosaaristoon.
– Käytännössä tutkimusalueiksi valikoituivat kohteet, joiden välillä on mahdollisimman paljon ympäristötekijöiden vaihtelua. Näin voimme selvittää, miten nämä tekijät vaikuttavat kalayhteisöihin ja missä vaikutukset näkyvät voimakkaimmin, Holmlund sanoo.
Tutkimuksessaan Holmlund tarkastelee kalayhteisöjä monesta näkökulmasta. Huomion kohteena ovat esimerkiksi lajien väliset erot, yksilöiden kokovaihtelu, sukupuolijakauma sekä se, miten saman lajin ravinnonkäyttö muuttuu erilaisissa ympäristöissä. Aihe tarkentuu tutkimuksen edetessä, mutta tavoitteena on muodostaa mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva siitä, miten ympäristöolosuhteet näkyvät kaloissa.
Tutkimuksen suurimpana haasteena ei kuitenkaan ole erojen löytäminen.
– Todellinen haaste on selvittää, mitkä erot johtuvat luonnollisista ympäristötekijöistä, kuten suolaisuudesta, ja mitkä taas ovat ihmisen toiminnan seurausta.
Yksi tutkimuksen keskeisistä tarkastelukohteista on rehevöityminen. Lisääntynyt ravinnekuormitus kasvattaa levien ja vesikasvien määrää, mikä lisää orgaanisen aineksen kertymistä pohjalle. Hajotessaan orgaaninen aines kuluttaa happea, jolloin pohjan läheisyyteen voi muodostua vähähappisia alueita. Happikato vähentää pohjaeläinten määrää, mikä puolestaan vaikuttaa niitä ravinnokseen käyttäviin kalalajeihin.
Rehevöityminen muuttaa myös kalayhteisöjen rakennetta. Esimerkiksi särkikalat sietävät vähähappisia olosuhteita petokaloja, kuten ahventa ja haukea, paremmin. Tämän seurauksena kalayhteisöt voivat muuttua aiempaa särkivaltaisemmiksi.
Holmlundin tutkimuksen tavoitteena onkin siis selvittää, missä määrin kalayhteisöissä havaittavat erot johtuvat luonnollisesta vaihtelusta ja missä määrin ne kertovat ihmisen aiheuttamista ympäristömuutoksista. Jos nämä vaikutukset pystytään erottamaan toisistaan, tutkimus voi tarjota arvokasta tietoa Itämeren nykyisestä ekologisesta tilasta.
– Toivon, että pystymme tunnistamaan alueita, joilla rehevöitymisen vaikutukset ovat jo pitkällä, mutta myös alueita, joissa muutokset ovat vielä pienempiä. Näin voimme ymmärtää paremmin, miten rehevöityminen vaikuttaa kalayhteisöihin sekä tällä hetkellä että pidemmällä aikavälillä.
Tutkimustuloksilla voi olla merkitystä myös käytännön ympäristönsuojelussa. Jos tietyt ympäristöolosuhteet osoittautuvat yhteydessä kalayhteisöissä tapahtuviin muutoksiin, voidaan niiden avulla tunnistaa alueita, joilla suojelutoimilla olisi suurin vaikutus. Ajantasainen tutkimustieto tukee myös päätöksentekoa ja auttaa kohdentamaan ympäristönhoidon toimenpiteitä tehokkaammin.
Tutkimuksen toteuttamisessa Teaterstiftelsen Vivicas Vännerin myöntämä apuraha on ratkaisevassa roolissa. Sen ansiosta tutkimuksessa voidaan tarkastella useita ympäristötekijöitä samanaikaisesti sekä hyödyntää monipuolisia analyysi- ja mallinnusmenetelmiä. Ilman apurahaa tutkimus jäisi Holmlundin mukaan väistämättä suppeammaksi, eikä kaikkia suunniteltuja menetelmiä olisi mahdollista hyödyntää.
Tutkimuksen taustalla on myös Holmlundin vahva toive lisätä ymmärrystä Itämeren ainutlaatuisuudesta.
– Itämeri on hyvin uniikki ja samalla erittäin herkkä ekosysteemi. Sen sisällä on valtavasti vaihtelua eri eliöyhteisöjen välillä, ja juuri siksi ajantasainen tutkimustieto on niin tärkeää. Mitä paremmin ymmärrämme meren toimintaa ja siinä tapahtuvia muutoksia, sitä parempia päätöksiä pystymme tekemään sen suojelun hyväksi.
