Metsä, jota uhkaa kaataminen, on täynnä ajallisia kerrostumia. Miten ne muuttuvat? Voiko muutoksen suunnan kääntää? Miksi kaiken tarvitsee muuttua? Entä minkälainen on suru, joka liittyy ympäristön muuttumiseen? Muun muassa näitä asioita käsittelee näytelmä nimeltä Piilo. Näytelmäkirjailija Susi Siriya Orenius on yksi Teaterstiftelsen Vivicas Vännerin tämän vuoden apurahansaajista, ja säätiö tukee näin kirjoitustyön mahdollistamista.
Näytelmäkirjailija ja dramaturgi Susi Siriya Orenius, kuvaaja: Caroline Suinner
Kuka olet ja miten kuvailisit taiteilijuuttasi?
"Nimeni on Susi Siriya Orenius, olen Helsingissä asuva näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Taiteen parissa olen elänyt aina, se on ollut olennainen osa elämääni. Aloitin 3-vuotiaana baletin, jota harrastin 11 vuotta. Lisäksi kirjoitin lapsena, ja uskoisin päiväkirjojeni olleen elämäni pelastus. Lisäksi harrastin kuvataidekoulua lapsena ja nuorena. Olin taiteen saralla siis kovin monipuolinen jo lapsena, ja siellä päin missä kasvoin taiteilijuutta pidettiin paremman väen työnä. Isäni tosin soitti nuorena bändissä, ja kävi jopa Kuubassa esiintymässä, ja äitini teki myös jonkun aikaa batiikkitaidetta – perheessämme taiteeseen ei suhtauduttu outona. Tosin vanhempiani huoletti toimeentuloni, kun he huomasivat minun suuntautuvan kohti ammattitaiteilijuutta.
Kiitän vanhempieni lisäksi yksittäisiä opettajia, jotka veivät meitä nuoria taidenäyttelyihin ja näyttivät meille hienompien kulttuurilaitosten ovia. Balettiharrastus oli arkeani: pukuhuoneet, näyttämöiden takatilat ja itse näyttämö tuli omakohtaisesti tutuiksi.
Taiteilijuuteni on muovautunut siis melko tasaisten sattumien myötä lapsesta saakka. Voisin sanoa, että en valinnut taidetta mutta taide valitsi minut ja valitsin sen takaisin. Taiteilijuuteni on tällä hetkellä vapaata, unelmoivaa ja syvälle tarkastelevaa."
Kerro Piilo-näytelmästä ja sen synnystä!
"Piilo-näytelmä (aiemmin työnimellä Kolo) on osa Työväen Näyttämöiden Liiton Nuori Näyttämö -hanketta, jossa neljä näytelmäkirjailijaa kirjoittaa näytelmän aiheenaan metsä.
Olin erittäin otettu valinnastani tulla tähän projektiin, ja kirjoittaa näytelmä tästä aiheesta, sillä metsä on ollut minulle aina tärkeä paikka. Myös raja metsän ja muun välillä kiehtoo minua. Mikä on luontoa ja mikä epäluontoa? Työväen Näyttämöiden Liitto on myös hyvin vanha liitto, joka tekee arvokasta työtä suomalaisen näyttämötaiteen puolesta. Olen pohtinut viime aikoina suomalaisen teatterin historiaa ja asemaa eri aikoina. Piilo-näytelmä keskittyy nyt tällä hetkellä siihen, mitä kaikkea metsään piiloutuu."
Mitä metsä edustaa sinulle? Entä tässä näytelmässä?
"Metsä tuli läsnä elämääni muutettuani 7-vuotiaana Suomeen. Varhaislapsuudessani asuin hyvin urbaaneissa kaupungeissa, Bangkokissa ja Pekingissä, enkä nähnyt arjessani metsää. Metsä merkitsi minulle vapautta ja lapsena koulumatkani kulki kolme kilometriä metsän laitaa. Leikin metsässä päivittäin. Tänä päivänä käyn monena päivänä viikosta lenkillä metsäisissä maisemissa ja tykkään marjastaa ja sienestää.
Näytelmässä metsä on paitsi tapahtumapaikka, myös paikka mihin muistot vajoavat. Se on eräänlainen säilö ja kohtaamispaikka."
Miten tuot näytelmässä esille ympäristön muuttumiseen ja tuhoamiseen liittyvää surua ja haikeutta?
"Näytelmässä on useita aikatasoja samasta paikasta. Ympäristömme muuttuu jatkuvasti, ja on ollut hurjaa todistaa monenlaisia muutoksia, joista osa ei ole mielestäni parempaan suuntaan. Välillä tuntuu, että yhteiskunnassamme vallitsee tällä hetkellä tuhon politiikka. Jonkinlainen muutos on kuitenkin vääjäämätöntä. Jokainen ihminen kohtaa vaikkapa kuoleman jossakin vaiheessa ja elämään mahtuu monia elämänvaiheita. Näytelmässä sama henkilö kokee saman paikan eri-ikäisenä, eri tilanteissa. Näytelmän henkilögalleria on muutenkin laaja, ja sopii isommallekin joukolle esitettäväksi."
Kirjoitat työsuunnitelmassasi että parenteeseilla ja kaninkoloilla tulee olemaan suuri osa näytelmässä, voitko kertoa lisää – miten paljon haluat paljastaa tässä vaiheessa? :)
"Näytelmän kirjoittaminen on ollut minulle tällä kertaa monipolvinen prosessi, jonka aikana on tullut muutoksia. Parenteeseilla on iso osa näytelmässä, olen muutenkin kirjoittaessani pohtinut sitä, mitä sanotaan ääneen – kerronnan tapoja on niin monia! Kaninkolot ovat tässä vaiheessa saaneet hieman pienemmän roolin, mutta hahmo nimeltä Pupu on säilynyt. Pupulla on asiaa."
Piilo tulee olemaan nuortennäytelmä – miten työskentelysi eroaa aikuisille kirjoitetusta materiaalista?
"Kirjoittaessani nuortennäytelmää pyrin olemaan aliarvioimatta nuoria. Kirjoitan kuten kirjoitan aikuisillekin, sillä erotuksella, että mietin kyllä nuoria jatkuvasti. Tiedän, että nuoria kiinnostaa kaikenlaiset aiheet, ja pyrin välttämään sensuroimista ja ylhäältä alaspäin tekemistä. Nuorissa on tulevaisuus, ja kirjoitan myös teini-ikäiselle itselleni, sillä hän on itselleni tällä hetkellä läheisin nuori."
Miten kirjoitusprosessi on tähän mennessä sujunut, onko projekti saanut jotakin uusia käänteitä?
"Minulla oli kesän alussa tiiviimpi kirjoitusvaihe, ja olen taas projektin parissa kirjoittamassa uutta versiota. Näytelmä tiivistyy. Olen saanut paljon iloa käsin kirjoittamisesta, ja sen avulla saanut uusia kirkastavia oivalluksia. Minulle niin näytelmän kuin taiteen tekeminen on käsityötä, ja olen nyt entistä enemmän vaalinut käsillä tekemistä: kynä-paperi-yhteyttä. Lopulta käytän eniten tietokonettani, ja välillä fyysiseen paperiin tarttuminen on minulle kirkastavampaa kuin tietokoneeseen tarttuminen, vaikka saankin paljon nopeammin koneella kirjoitettua."
Mikä on seuraava askel ja aikataulu?
"Nuori näyttämö-hankkeessa on mukana upea dramaturgi Kati Kuisma, joka on lukenut tekstini ja saan häneltä kommentteja syyskuussa. Jatkan näytelmän kirjoittamista loppuvuoden ja sen on määrä valmistua vuoden lopussa."
Mikä on suhteesi Vivica Bandleriin ja hänen kädenjälkeensä suomalaisessa esitystaiteessa?
"Olin kuullut Vivica Bandlerista ja olin tietoinen Vivicas Vänner -säätiöstä, mutta vasta nähtyäni v. 2020 ilmestyneen Zaida Bergrothin ohjaaman Tove-elokuvan, kiinnostuin Vivica Bandlerista enemmän. Krista Kososen tulkinta Vivica Bandlerista oli vaikuttava. Elokuvan nähtyäni huomasin olevani surullinen siitä, miten ahtaita ovat sukupuoliroolien ja seksuaalisuuden ilmaisun tavat olleet Vivica Bandlerin ja Tove Janssonin elinaikoina. Elokuva keskittyy paljolti ihmissuhteisiin, mutta sen myötä aloin kiinnostumaan myös Vivica Bandlerin työstä teatteriohjaajana. Minua on aina kiehtonut historia, ja opiskelinkin ennen Teatterikorkeakouluopintojani taidehistoriaa Helsingin yliopistossa. Suomalainen teatterihistoria kiinnostaa minua tällä hetkellä erityisesti. Vivica Bandlerin aikoina teatteriohjaajien koulutusta ei ollut vielä edes olemassa. Vivica Bandler oli rohkea kosmopoliitti ja monikielitaitoinen teatterin uranuurtaja, joka johti useita teattereita ja uudisti teatteria niin Suomessa kuin muuallakin Pohjoismaissa. Toivon, että olisin saanut tavata hänet."
