Miten taide voisi auttaa ihmisiä kokemaan ympäristökriisin toisin – ei vain uhkana, vaan myös mahdollisuutena yhteiseen toimintaan? Taiteilijat Juti Saari ja Jussi Järvilehto kehittävät Pölynkantajat-kävelykuunnelmaa, jossa osallistujat kulkevat kuulokkeiden ohjaamina oman kaupunkinsa lähiympäristössä ja osallistuvat pölyttäjille tärkeiden niittyjen ennallistamiseen. Tieteellistä tietoa, äänitaidetta ja poeettista draamaa yhdistävä teos kutsuu katsomaan tuttua ympäristöä uudesta näkökulmasta: pölyttäjien silmin.
Vivicas Vännerin tukema Pölynkantajat yhdistää taiteen, ympäristösuojelun ja paikallisyhteisöt tavalla, joka tekee ekologisesta toimijuudesta konkreettista ja helposti lähestyttävää. Helsingin ensi-illan jälkeen teos on tarkoitus sovittaa myös muihin suomalaisiin kaupunkeihin yhteistyössä paikallisten yhteisöjen kanssa.
Hei, kertokaa itsestänne taiteilijoina!
– Me olemme Juti Saari ja Jussi Järvilehto (myös J. Saloheimo) ja olemme Pölynkantajat teoksen koollekutsujat. Juti on ekofeministinen näytelmäkirjailija ja dramaturgi, jonka työt liikkuvat taiteen ja aktivismin rajapinnoilla. Hän on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta ja työskentelee freelancerina sekä periodisesti Mustarinda-seuran alla. Jussi monimediataitelija ja käsikirjoittaja, joka on erikoistunut mediarajoja rikkoviin käsikirjoituksiin. Hän on luovan kirjoituksen kandidaatti South Gate Creative Writing Schoolista ja kiertää esiintyvänä taitelijana mm. Miksi isät eivät osaa rakastaa -monologinäytelmänsä kanssa.
Mistä idea Pölynkantajat-kävelykuunnelmaan sai alkunsa?
– Etsimme aina ideoita, joissa taide ja arkitodellisuus kohtaavat. Pölyttäjäkato on äärimmäisen huolestuttava ilmiö, joka koskettaa jokaista. Samalla pölyttäjäkadosta kuulee yleensä vain etäännyttävien tilastojen kautta, jolloin asian kokemuksellinen sisäistäminen on vaikeaa. Paikalliset pölyttäjät tuntuivat konkreettiselta ilmentymältä globaalille ilmiölle.
Miksi halusitte teatteritaiteilijoina yhdistää juuri kävelyn ja kuunnelman?
– Meistä on tärkeää välillä tulla ulos teatterisalista ja työntää kädet multaan. Jussi on työskennellyt erilaisten kuunnelmien kanssa aiemmin ja Juti on työskennellyt paljon ympäristöasioiden parissa – päädyimme tekemään kuunnelman, jossa kävellään ulos teatterisalista pölyttäjien luokse. Taiteessa voidaan kuvitella hienoja uusia maailmoja, mutta me halusimme kääntää katseen omaan lähiympäristöömme. Suuren ja helposti abstraktin asian edessä tekee hyvää päästä kiinni konkretiaan, ettei lamaannu.
Teos käsittelee pölyttäjäkatoa, mutta myös yhteisöllisyyttä ja toivoa. Miksi tämä näkökulma on teille tärkeä?
– Ilmastokriisi, ja pölyttäjäkato sen osana, on aikamme suurimpia haasteita ja sen edessä on helppoa olla toivoton. Täytyy silti muistaa, että peli on menetetty vasta, kun ihmiset luovuttavat. Usein ihmiset tuntuvat odottavan toivon tunnetta, jotta voisivat ryhtyä toimimaan. Se on vähän takaperoista. Meidän kokemuksemme mukaan se että käärii yhteisönä hihat ja toimii, tuo uskoa tulevaan ja muutokseen.
Millainen kokemus osallistujalle on luvassa käytännössä?
– Esityksessä kokoonnutaan kaupunkiluonnon äärelle ja liikutaan ryhmänä kuunnelman ohjeiden mukaan. Kuunnelmassa osallistuja pääsee katsomaan arkiympäristöä uudesta näkökulmasta, pölyttäjänäkökulmasta. Samalla hän oppii konkreettisia taitoja, joilla auttaa oman lähiynpäristönsä pölyttäjiä.
Mikä merkitys Vivicas Vännerin apurahalla on hankkeen etenemiselle?
– Ilman Vivicas Vännerin avustusta emme voisi käyttää yhtä paljon aikaa projektin kirjoitukseen- ja konseptointiin. Mahdollisuus päästä työskentelemään yhtäjaksoisesti syventyen on valtavan arvokas.
Millaisia yhteistyökumppaneita ja paikallisyhteisöjä haluatte ottaa mukaan?
–Etsimme tälle hetkellä yhteistyöteatteria ja ympäristöjärjestöä. Olemme kuitenkin hyvin avoimia kaikenlaisiin yhteistyömahdollisuuksiin erityisesti paikallisyhteisöjen kanssa, jotta Pölynkantajat voisi toimia vain alkusysäyksenä paikallisten ihmisten luovuudelle ja toimijuudelle.
Mitä toivotte osallistujien vievän mukanaan kokemuksesta?
– Uuden tavan nähdä oma arkiympäristö ja lähiluonto. Miten paljon kaupungissakin on kasvillisuutta ja hyönteisiä ja miten suoraan niiden hyvinvointiin voi jokainen vaikuttaa.
