"Suomi ja minä olemme yhtä vanhoja mutta Suomesta tuli itsenäinen vähän aikaisemmin."
Vivica Bandler (5.2.1917–30.7.2004) oli suomalaisen teatterin avarakatseinen uudistaja, rohkea ja kekseliäs ohjaaja ja ennakkoluuloton teatterinjohtaja, jolle mahdoton oli elämänasenne.
Vivica ehti tehdä uransa aikana yli sata ohjaustyötä, joista monet olivat maailmankantaesityksiä. Jo ensimmäiset ohjaukset todistivat Bandlerin rohkeudesta ja mieltymyksestä mustaan huumoriin, kun hän 1940- ja 50-luvulla esitteli suomalaisyleisölle modernia ulkomaista dramatiikkaa: Jean-Paul Sartren, Jean Genet´n, Jean Anouilh´n ja Eugene Ionescon teoksia.
Vivica Bandler osti Kasarminkadun sisäpihalla toimivan Lilla Teaternin vuonna 1955. Ryhmän tavoitteet hän kiteytti näin: ”Ihmistuntemusta – Ihmismielen ruoskintaa – Hyväntahtoista viihdettä. Lisäksi luonnollista näyttämökieltä ja yhteistyötä suomenkielisten kollegoiden kanssa.”
Lillanista, rakkauslapsesta, kasvoi Bandlerin johdolla yksi Euroopan kuuluisimmista avantgarde- teattereista. Ohjelmistossa vuorottelivat kokeileva nykydramatiikka ja päivänkohtaisia ilmiöitä kritisoineet vauhdikkaat revyyt, joissa yleisöä tulitettiin älyn ja huumorin asein.
Vivica Bandler johti Lilla Teaternia 12 vuotta. Hänelle teatteri oli aina ”meidän”, ei koskaan ”minun”. Näyttelijät ovat luonnehtineet Bandleria lahjomattomaksi näkijäksi ja kuulijaksi, jonka vahvuutena oli hyvä ihmistuntemus ja intuitio.
Taiteilijan ammatti ei ollut sivistyneistösukuun syntyneelle, kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin ja teatterihistorian tutkija Ester-Margaret Lindbergin esikoistyttärelle helppo valinta siitäkään huolimatta, ettei Vivica tuntenut yläluokan seurapiirien, eikä varsinkaan isänsä, edustamia arvoja omakseen.
Päätöksestään hän kiitti ystäviään, Göran Schildtiä ja Tove Janssonia. Heidän kannustaminaan Vivica Bandler valitsi uran, joka lopulta teki hänestä Suomen kansainvälisesti arvostetuimman teatterivaikuttajan.
”Suurin lahja, jonka toiselle voi antaa, on se, että auttaa toista eteenpäin”, Vivica Bandler kirjoitti elämän kerrassaan. Lahjakkuuksien tunnistamisesta ja tukemisesta on kyse myös Vivicas Vänner -säätiössä, jonka Bandler perusti vuonna 1991.
Noin sata ohjaustyötä (suurin osa ensiesityksiä): mm. ruotsinkielinen ylioppilasteatteri (Studentteatern), Svenska Teatern, Kammarteatern, Théâtre du Quartier Latin (Pariisi), Intimiteatteri, Lilla Teatern, Radioteatteri, Televisioteatteri, Ruotsin televisioteatteri (TV-teatern), Tampereen Työväen Teatteri, Oslon kansallisteatteri (Nationaltheatret), Oslo Nye Teater, Dramaten, Södra Teatern, Joensuun Vapaa Teatteri, Lahden kaupunginteatteri ja Tanssiteatteri ERI.
Lisäksi Helsingin 400-vuotisjuhlien historiallisen juhlakulkueen ohjaus vuonna 1950, Kylänpojat-harrastajateatteriryhmän perustaminen vuonna 1951 ja ohjaustyöt Saaren kansallispuistossa, Seurasaaressa sekä Pariisissa.
Vuosina 1981–83 useita esitysprojekteja Arja Saijonmaan kanssa mm. Tukholmassa ja New Yorkissa.
Teatterinjohtajana Lilla Teaternissa 1955–67 ja Tukholman kaupunginteatterissa 1969–79, Oslo Nye Teaternin johdossa 1967–69. Tampereen Teatterikesän taiteellisena johtajana 1990–95.
Perustanut Teaterstiftelsen Vivicas Vänner -säätiön vuonna 1991 ja toiminut sen puheenjohtajana vuoteen 2004.
